Aksolotli

Aksolotli on symppiksen näköinen sammakkoeläin, joka soveltuu akvaarioon. Aksolotli lajina, sen olosuhteet, ravinto ja lisääntyminen - tutustu kiehtovaan lajiin!

Ambystoma mexicanum
Englanniksi: Axolotl, Mexican Axolotl, Mexican Salamander, Mexican Walking Fish

Aksolotli-nimi juontaa juurensa vanhasta azteekkien kielen ”veden henkeä/veden hirviötä” tarkoittavasta sanasta. Nämä sympaattisen näköiset vedenhenget ovatkin saavuttaneet maailmalla suuren suosion harrastajien keskuudessa. Aksolotlin pää on leveä ja litteä, silmät pienet ja hieman eteenpäin ulkonevat. Iho on sileä ja pehmeä. Ruumiin rakenne on jämäkkä, jalat ovat vahvat ja taipuisat. Alkuperäiseltä väriltään aksolotli on tummanruskea ja siinä on lähes mustia laikkuja. Nykyään saatavilla on myös erilaisia jalostettuja värimuotoja kuten albiinoa, leukistista, mustaa, kultaa ja kirjavia.

Aksolotlin koko

Pituutta aksolotlille kertyy noin 20-30 cm. Suurimmat yksilöt voivat painaa noin 300 g.

Aksolotlin tunnusmerkit

Aksolotlille ominainen tunnusmerkki on sen pään molemmin puolin sojottavat, monihaaraiset ulkokidukset. Yleensä salamantereiden toukkavaiheen ulkokidukset häviävät eläimen läpikäydessä sammakkoeläimille tyypillisen muodonvaihdoksen, eli metamorfoosin. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu aksolotlille, vaan tämä eläin saattaa elää ”ikuisena lapsena”. Se siis saavuttaa sukukypsyydenkin ulkoisesti nuijapäänä. Ilmiötä kutsutaan neoteniaksi. Mikäli aksolotli käy läpi metamorfoosin, se hoidetaan samankaltaisesti kuin muut, pääosin maalla elävät lajit, esim. tiikerisalamanteri (Ambystoma tigrinum).

Mistä aksolotli on kotoisin?

Alun perin aksolotli on kotoisin kahdesta Mexico Cityn eteläpuolella olevasta järvestä: Xoc-himilcosta ja Chalcosta. Nykyään Chalcoa ei enää ole, vaan lajin luontainen levinneisyysalue kattaa muutaman kanaalilla toisiinsa kytketyn vuoristojärven Meksikon keskiosissa. Ilmansaasteet, maanviljelys, järvien kuivatus ja muut nykypäivän ongelmat vaivaavat aksolotlienkin elämää ja tästä syystä laji on harventunut luonnossa rajusti. Vaikka lajin kasvatus terraario-oloissa on onneksi jo vuosia ollut menestyksellistä, aksolotlit kuuluvat CITES II/B-liitteeseen, joten niiden osto ja myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Varmista siis aina aksolotlia ostaessasi, että saat sen mukana tarvittavat paperit.

Kauan aksolotli elää?

Aksolotli on useiden muiden sammakkoeläinten tavoin hyvin pitkäikäinen. Keski-ikä terraario-oloissa on noin 12-15 vuotta, mutta se saattaa saavuttaa 25 vuoden iän.

Missä aksolotli asuu?

Aksolotlit eivät ole kovin reviiritietoisia, joten niitä voi asuttaa useammankin samassa akvaariossa, kunhan yksilöiden välillä ei ole suurta kokoeroa, sillä aksolotlit voivat syödä pienemmät lajitoverit suihinsa. Aksolotli tulee kuitenkin aivan mainiosti toimeen yksinkin, joten lajitoveri ei ole välttämätön hankinta. Yhden aksolotlin altaan tulee olla vähintään 80 cm, mielellään 100 cm leveä. Pariskunnalle 100 cm on ehdoton minimi. Mitä enemmän aksolotleja altaaseen hankitaan, sitä isompi tulee altaan olla.

Akvaarion alustaminen

Altaaseen laitetaan ainakin 30 cm syvyydeltä vettä.
Kala kuuluu aksolotlin perusravintoon, joten samaan akvaarioon ei tule laittaa kaloja. Sama koskee muitakin veden asukkeja, kuten kynsisammakoita. Muut akvaarion asukit saattaisivat paitsi päätyä aksolotlin ruokalistalle, myös vahingoittaa aksolotlia nyppimällä niiden herkkiä ulkokiduksia.

Vedensuodatus akvaariokäyttöön tarkoitetulla suodattimella on tarpeen, sillä aksolotli - kuten kaikki sammakkoeläimet - on herkkä sairastumaan ihoinfektioihin likaisissa oloissa. Kovin voimakkaasta veden virtauksesta aksolotlit eivät pidä. Suodatin on hyvä säätää niin, että altaaseen ei tule kovin voimakasta virtausta, mutta pintavesi kiertää, jotta veteen tulee happea. Pohjalle voidaan laittaa suuria kiviä ja muita koristeita, kuitenkin niin kookkaita, etteivät aksolotlit voi niitä niellä.

Pohjamateriaalina turvallisin on hienojakoinen hiekka tai niin suuret kivet, etteivät ne mahdu aksolotlin suuhun. Muutoin aksolotlit voivat niellä kiviä ja ne voivat aiheuttaa kohtalokkaan suolitukoksen. Akvaarion pohjalle tulee järjestää useita piilopaikkoja, kuten kantoja, kiviluolia, puolikkaita saviruukkuja jne. Jos rakennat kivistä tai vastaavista raskaista koristeista erilaisia rakennelmia, kiinnitä ne toisiinsa akvaariosilikonilla tai muulla akvaariokäyttöön tarkoitetulla liimalla, jotta ne eivät voi sortua aksolotlien päälle. Kivirakennelmat ja muut raskaat koristeet tulee sijoittaa siten, etteivät aksolotlit voi kaataa tai romauttaa niitä päälleen.

Myös akvaariokasvit luovat suojaa ja auttavat akvaariota pysymään tasapainossa. Kannattaa valita kestäviä ja nopeakasvuisia kasveja, sillä aksolotlit saattavat onnistua repimään hennoimmat kasvit rikki.

Tutustu laajaan akvaario tarvikkeiden valikoimaamme tästä.

Olosuhteet

Aksolotlien luonnollisessa elinympäristössä vesi on viileää, joten vettä ei tule lämmittää. Sopiva veden lämpötila on 14-22 astetta. Yli 24 asteista vettä aksolotlit sietävät vain muutaman päivän. Liian korkea lämpötila stressaa aksolotleja, aiheuttaa anoreksiaa sekä lisää home-ja bakteeritulehduksiin sairastumisen vaaraa. Erityisesti veden puhtaudesta on pidettävä huolta ja vettä tulee vaihtaa säännöllisesti, ainakin kolmannes joka viikko. Aksolotlit ovat hyvin herkkiä kloorille, joten vedenparannusaineen käyttö on suositeltavaa. Myös vesiarvoja on hyvä seurata. Suositeltava pH on 7,4-7,6 ja KH eli karbonaattikovuus saa olla melko korkea, 8-12. Kuten akvaariokaloillakin, nitriitin olisi hyvä olla nollissa, eikä nitraattiakaan ole suotavaa olla liikaa. Löydät veden testaukseen sopivia, helppokäyttöisiä testereitä Faunatar-myymälöistä.

Aksolotlit eivät pidä voimakkaasta valosta, mutta jonkinlainen valaistus altaaseen on silti hyvä järjestää, kunhan varjoisia piilopaikkoja on tarjolla. Myös aksolotlin akvaarion on hyvä antaa kypsyä joitakin päiviä-viikkoja ennen aksolotlin tuomista altaaseen, jotta akvaarioon ehtii muodostua haitallisia typpiyhdisteitä hajottava bakteerikanta. Bakteerikannan muodostumista voi nopeuttaa kaupallisilla bakteeriympeillä, kuten esimerkiksi JBL Denitrolilla, jonka löydät Faunattaresta.

Mitä aksolotlit syövät?

Aksolotlit ovat lihansyöjiä. Ravinnoksi kelpaa lähes kaikki mitä ne saavat suuhunsa napattua: kala, äyriäiset, hyönteiset, toukat, pienet sammakkoeläimet ym.

Aksolotlien näköaisti on huono. Ne saalistavat ruokansa veden liikkeiden ja hajuaistinsa avulla.Akvaariossa suositeltavin ravinto koostuu pääosin erilaisista järvikaloista. Järvikalat on hyvä käyttää pakkasen kautta loisvaaran vuoksi. Toukkia, kastematoja, makean veden äyriäisiä, sekä aksolotleille suunniteltuja pellettiruokia voidaan tarjota.

Esimerkiksi sirkat, jauhomadot, äyriäiset ja kovakuoriaiset eivät kuulu aksolotlin ruokavalioon. Vaikka aksolotli luonnossa syökin sammakoita ja sammakon kutua muistathan, ettei näitä Suomen luonnosta saa ruoaksi pyydystää, sillä kaikki kotimaiset sammakkoeläimemme ovat rauhoitettuja.

Yli 20 cm pituisia yksilöitä ruokitaan 1-2 kertaa viikossa, pieniä poikasia useammin. Sopiva määrä ruokaa on suunnilleen aksolotlin pään kokoinen määrä kerrallaan. Vältä liikaruokintaa, sillä syömätön ravinto likaa vettä kuormittaen näin akvaariota, eikä ylipaino ole terveellistä sammakkoeläimillekään. Lisätietoa aksolotlin ruokinnasta voi kysyä läheisestä Faunatar-ketjun myymälästä. 

Miten askolotlit lisääntyvät?

Koiraat ovat naaraita hieman kookkaampia ja niiden häntä on pidempi, lisäksi koiraan viemäriaukon, eli kloaakin, seutu on selkeästi turpeampi kuin naarailla. Munia kehittävän naaraan ulkokidukset muuttuvat kirkkaanpunaisiksi.

Sukukypsyyden aksolotli saavuttaa noin 20 cm pituisena eli noin vuoden ikäisenä, joskus jopa puolivuotiaina. Naarailla suositeltava lisääntymisikä on kuitenkin vasta naaraiden täytettyä 18 kuukautta. Aksolotli voi lisääntyä mihin vuodenaikaan hyvänsä, vaikkakin parhaimpiin tuloksiin on päästy joulu-tammikuussa. Mikäli lämpötila ja valaistusaika on altaassa sama koko vuoden voi kutu tapahtua mihin vuodenaikaan vain. Mikäli näitä muutetaan vuodenaikojen mukaan, tapahtuu kutu yleensä lopputalvesta. Aksolotlit voivat lisääntyä kaksikin kertaa vuodessa. Naaraan tulisi levätä ainakin kaksi kuukautta kutujen välillä.

Pariskunta eristetään omiin altaisiinsa ennen lisääntymiskautta ja pidetään erillään joitakin viikkoja. Tämän jälkeen pariskunta sijoitetaan matalaan kutuastiaan. Munintaa varten altaaseen laitetaan muutamia kasveja. Kun hedelmöitys on tapahtunut, koiras voidaan siirtää pois altaasta. Naaras laskee kasvien lehdille jopa 200-600 munaa. Emo saattaa syödä munat, joten se on syytä siirtää omaan altaaseensa, kun munat on laskettu.

Munista kuoriutuu pieniä aksolotlin toukkia noin kolmessa viikossa. Pienet poikaset ruokitaan, kun ne lähtevät uimaan. Sopivaa ”vauvaruokaa” ovat mm. mikromadot, vesikirput, artemia ja muut pienen pienet eliöt.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

Muuta huomioitavaa

Toisin kuin nisäkkäät eivät sammakkoeläimet kaipaa hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä, vaan voivat kokea ne ahdistavina. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille tarpeetonta stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia. Lisäksi ihmisen iholla oleva hiki, rasva, saippuajäämät ja muu lika voivat olla erittäin vahingollisia sammakon herkälle iholle. Pese aina kätesi huolellisesti ennen hoitotoimenpiteitä akvaariossa tai aksolotliin koskemista.

Mikäli eläin vaikuttaa sairaalta, käyttäytyy oudosti tai kieltäytyy useita kertoja peräkkäin syömästä, ota yhteyttä sammakkoeläimiin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää etukäteen, mistä löydät sammakkoeläinten hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, jotkin sammakkoeläimet ja matelijat saattavat kantaa salmonellabakteeria normaalina suolistobakteerinaan.

© Faunatar-ketju.