Kovakuoriaiset

Kovakuoriaiset

Coleoptera sp.

Kauniita ja usein hyvinkin sympaattisen näköisiä kovakuoriaisia tepastelee ja pörisee kaikissa elinympäristöissä poislukien Etelämanner ja merivesi. Erilaisia kovakuoriaislajeja on tähän mennessä tunnistettu noin 350 000, mutta uusia lajeja löydetään jatkuvasti lisää. Hurjimmat arviot lajien kokonaismäärästä liikkuvatkin 5-8 miljoonan välillä!

Terraariolemmikkinä pidettävät kovakuoriaiset ovat myrkyttömiä ja harmittomia hyönteisiä, joiden kasvattaminen suloisen kömpelöstä ja pulleasta toukasta komeaksi kuoriaiseksi on mukaansatempaavaa ja mielenkiintoista. Pienten kuoriaisten elämän seuraaminen on opettavaista ja hauskaa, lisäksi kuoriaisten terraariosta saa pienellä vaivalla rakennetuksi kaiken ikäisiä ihmisiä kiinnostavan kokonaisuuden vaikkapa olohuoneen keskipisteeksi.

Kovakuoriaisten tunnistettavin ominaisuus on täysikasvuisten etusiivet, jotka ovat kehittyneet koviksi tai nahkamaisen jänteviksi peitinsiiviksi. Suojassa peitinsiipien alla sijaitsevat kovakuoriaisten taka-eli lenninsiivet, jotka tyypillisesti ovat ulkonäöltään lähes läpinäkyvät. Joiltain harvoilta lajeilta siivet puuttuvat, mutta valtaosa lajeista osaa lentää, hieman kömpelösti, hauskan pörinän säestyksellä.

ELINVAIHEET
Kovakuoriaisilla on täydellinen muodonvaihdos, toisin sanoen niiden elinvaiheet ovat muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Lajikohtaisesti aikaa munasta aikuiseksi, lisääntymiskykyiseksi kuoriaiseksi, päätymiseen voi kulua muutamasta viikosta jopa kymmeniin vuosiin. Terraarioissa yleisimmin pidetyillä lajeilla tämä ns. generaatioaika kestää tyypillisesti viidestä kuukaudesta puoleentoista vuoteen, mutta eroja on paljonkin. Täysikasvuisena kovakuoriaisena nämä pikkukaverit elävät hyvinkin eripituisia aikoja. Terraarioissa pidettävistä lajeista esimerkiksi lehtisarvisten Cetoniinae-alaheimoon kuuluvat lajit elävät kuoriaisena eri arvioiden mukaan noin 3-11 kuukautta ja Dynastinae-alaheimo päälle vuoden. Pitkäikäisimpiä lajeja lienee Dynastes hercules, jonka on arvioitu voivan elää aikuisena kovakuoriaisena jopa 18 kuukautta.

TOUKKIEN ASUTTAMINEN
Kuoriaisterraarion kooksi on hyvä valita ainakin viisi kertaa kuoriaisen pituinen ja levyinen, kannellinen terraario, jossa on riittävä ilmanvaihto homehtumisen estämiseksi. Muovinen faunaboksi on näppärä etenkin toukkien kasvatuksessa, mutta voit asuttaa toukat suoraan aikuisterraarion pohjallekin.

Aikuisen kovakuoriaisen terraariosta saa rakennetuksi kauniin kokonaisuuden käyttämällä lasista nanoterraariota. Tarkista asumuksen riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

TOUKKIEN HOITO
Toukkaterraarion pohjamateriaaliksi laitetaan paksu, lajista riippuen 15-30 cm kerros humusta (kuten lehtikompostia) ja lahoa puuta. Sopivan suhteen humuksen ja puun välille löydät lajikohtaisista esittelyistämme tältä sivulta. Useimmiten suhde on puolet ja puolet, mutta eroja eri lajien kesken on jonkin verran. Mikäli pohjamateriaali tuntuu kovin tiiviiltä voit lisätä sekaan esim. lehtipuuhaketta, joka ilmastaa seoksen. Laho puu ja maatuva humus ovat ravintona erityisen tärkeää toukkavaiheessa, mutta monet täysikasvuisetkin kuoriaiset nakertelevat lahoavaa puuta mielellään ja viettävät aikaa puukappaleiden päällä kiipeillen. Tietyt lajit kaipaavat lahoa puuta myös muniakseen sen sisään, joskin monet lajit munivat suoraan kosteaan maaperään.

Terraarion kosteus säädetään kyseiselle lajille sopivaksi sumuttamalla terraariota kukkasumuttimella aina tarvittaessa. Pohjan tulee olla kostea, mutta ei märkä. Sumuttelusta tulevista pisaroista asukit saavat tarvittaessa myös juodakseen. Toukkavaihe on monilla lajeilla pitkä, kestäen useita kuukausia, joillain lajeilla jopa vuosia. Kasvaessaan toukat käyvät läpi kolme toukkavaihetta ennen koteloitumistaan. Vaiheita kutsutaan L1, L2 ja L3 sen mukaan, kuinka suuri toukka on, toisin sanoen montako kertaa se on luonut nahkansa. Viimeisessä toukkavaiheessa (L3) suurimpien lajien toukat voivat helposti olla ihmisen sormea paksumpia, vaaleankeltaisia, kömpelöitä pötkylöitä.

Vaikka toukilla on toki jalat, ne kuitenkin liikkuvat selällään ryömien, joten ihan heti ne eivät karkuun pötki. Käsittelyä on kuitenkin syytä välttää, jotta ihmisen käsistä ei tartu toukalle vahingollisia aineita, kuten saippuaa, käsirasvoja ym. On myös hyvä muistaa, että toukilla on vahvat leuat, joilla ne voivat näykkäistä kipeästi.

TOUKKIEN RUOKINTA
Toukat syövät lahoa lehtipuuta, lahoavia lehtiä lehtiä ja muuta maatuvaa humusta, eli käytännöstä sitä alustaa, jossa ne asuvat. Toukille sopivaa lahomateriaaleja voi ostaa Faunattaresta siististi pakattuna tai kerätä itse luonnosta. Hyvä ruoanlähde löytyy lehtikompostista: etenkin ylivuotinen, maatunut lehtijäte maistuu toukille erinomaisesti. Kokonaiset lehdet voi silputa saksilla pieneksi, jolloin toukkien on helpompi syödä ne ja ryömiä niiden seassa. Sopivaa lahopuuta on valkolahottajien lahottama lehtipuuaines, nimensä mukaisesti vaaleaa, kiinteää ja usein kosteaa. Havupuita ei toukille tule antaa. Vältä keräämästä havupuiden neulasia, niitä toukat eivät pysty sulattamaan. Kerää vain puhtaista paikoista, eli ei alueilta, joissa on lannoitteita tai hyönteismyrkkyjä. Vältä myös vilkkaasti liikennöityjen teiden pientareita.

Ulkoa kerätty maa-aines on hyvä desinfioida kuumentamalla se uunissa tai saunassa esim. paistopussissa niin, ettei maa-aines pääse kuivumaan. Kuumentaminen myös ehkäisee lahopuissa asustavien sienisääskien kasvamisen toukkaterraariossa. Mikäli maa-aines kuivuu ja kuumenee liikaa, sen sisältämät lahottajasienet kuolevat ja sen myötä aineksen ravintoarvo heikkenee huomattavasti. Lahoa puuta, humusta ja lehtiä kannattaa kerätä varastoon talvenkin varalle. Materiaalit kannattaa pakata esim. rei’itettyihin karkkirasioihin, jolloin ne säilyvät kivasti. Ennen toukille tarjoamista kuivaksi päässeet materiaalit kastellaan kuohkeiksi.

Lahoavien luonnonaineksien lisäksi voit tarjota toukille ylikypsiä hedelmiä ja muuta kyseiselle lajille maistuvaa ravintoa sekoittamalla sitä suoraan pohjamateriaalin sekaan tai jättämällä tarjotun ruoan pohjan päälle. Toukat vetävät tarjotut sapuskat maan sisään ja herkuttelevat maa-aineksen seassa.

Huolehdi, että pohjamateriaali on sopivan kosteaa, jotta toukat pystyvät liikkumaan materiaalin seassa ja saavat syödäkseen. Pohjamateriaali tulee vaihtaa aina tarvittaessa.

KOTELOITUMINEN
Koteloitumisen lähestymisestä kertoo yleensä toukan muuttuminen tummemmaksi ”kuivemman” näköiseksi. Osansa kertoo myös se, ettei tarjottu ruoka enää katoa terraariosta. Varovaisella pohjamateriaalin tarkistuksella tilanne voidaan varmistaa. Kun koteloitumisen aika koittaa monet toukat rakentavat ovaalin muotoisen, jäntevän kotelokopan ympäröimällä itsensä saatavilla olevalla maa-aineksella. Luonnossa tämä naamiointi onkin tarpeen, sillä kotelovaiheessa toukka on puolustuskyvytön. Kotelovaiheen aikana eläintä ei ruokita, mutta kosteuden ja lämmön ylläpitäminen on tärkeää. Älä kuitenkaan liioittele kosteuden kanssa –liika kosteus on vain haitaksi.

Toukan kotelokoppa saattaa kiinnittyä puumateriaaliin tai terraarion seiniin. Mikäli astiaa kaivellaan kovakouraisesti kotelovaiheen aikana saattaa kotelokoppa irrota alustastaan ja vahingoittua. Kotelokopan annetaan siis olla mahdollisimman rauhassa. Joskus terraarion läpinäkyvään seinään kiinnittyneestä kotelokopasta pilkistää näkyviin sisällä kehittyvä kuoriainen, tällöin onkin hauskatarkkailla pikkukaverin kehitysvaiheita koteloitumisen aikana!

Osa lajeista ei rakenna kotelokopppaa, vaan ne muuttuvat koteloasteessaan hieman ulkoavaruuden olioita muistuttaviksi ilmestyksiksi, joista aikanaan kuoriutuu komeasti kiiltävä kuoriainen.

TÄYSIKASVUISTEN HOITO
Terraarion koko määräytyy kuoriaisen lajin ja koon mukaan. Sopivia terraariovaihtoehtoja on useita, Faunattaren henkilökunta auttaa juuri sen oikean vaihtoehdon valinnassa.

Terraariolajeina pidetään yleisimmin lehtisarvisten (Scarabaeidae) ja kampasarvisten (Lucanidae) heimoihin kuuluvia lajeja. Lajit lehtisarvisten alaheimosta ”kukkakuoriaiset” (Cetoniinae) viihtyvät samassa terraariossa isommallakin porukalla. Sen sijaan lajit lehtisarvisten alaheimosta sarvikuonokkaat (Dynastidae) sekä lajit kampasarvisten heimosta (Lucanidae) ovat reviiritietoisempia ja näissä etenkin koiraita kannattaa pitää vain yksi per terraario; kuoriaiset ovat vahvoja ja ruoasta, reviireistä ja naaraista taistellessaan ne saattavat vahingoittaa toisiaan vakavasti. Tilavassa terraariossa, jossa on runsaasti piilopaikkoja, voi pitää useampaa naarasta ja yhtä koirasta samassa tilassa, tarkkaile kuitenkin kuoriaisten käytöstä ja erota heikommat yksilöt omiin tiloihinsa tarvittaessa.
Täysikasvuisten terraarion olosuhteet luodaan vastaamaan mahdollisimman pitkälle lajin luontaisen esiintymisalueen olosuhteita.

TÄYSIKASVUISTEN RUOKINTA
Luonnossa täysikasvuiset kuoriaiset syövät pääosin hedelmiä. Hyviä vaihtoehtoja ovat mandariini, omena, tomaatti, päärynä, banaani, aprikoosi, appelsiini, meloni, ananas ja vastaavat. Kuoriaisille on olemassa myös monipuolisesti kuoriaisten kaipaamia ravinteita sisältäviä valmiita ravintohyytelöitä, joita myydään nimellä Beetle Jelly. Nämä ovat helppoja tarjota ja maistuvat kuoriaisille hienosti. Beetle Jellyjen etuihin luettakoon myös banaanikärpästen vähäisyys oikeiden hedelmien tarjoamiseen verrattuna. Lisätietoa kuoriaisten ruokinnasta voi kysyä läheisestä Faunatar-ketjun myymälästä.

LISÄÄNTYMINEN
Monia lajeja on onnistuneesti kasvatettu terraarioissa jo vuosia. Eroja kasvatuksen vaativuudessa eri lajien välillä on paljon, joten mikäli kaavailet kasvatuksen aloittamista, kannattaa kyseisen lajin vaatimuksista ottaa selkoa esim. internetin avulla –joidenkin lajien onnistunut kasvatus vaatiikin jo hyvin paljon perehtymistä aiheeseen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Koska lajien kirjo on hyvin laaja, on yhden ohjeen sisällä mahdotonta yksityiskohtaisesti kuvailla jokaisen lajin erityispiirteitä, mutta henkilökuntamme neuvoo mielellään lisää.

Toisin kuin nisäkkäät eivät selkärangattomat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely aiheuttaa niille stressiä.

Jos käsittelet kuoriaista, huomioi, että lähes kaikki lajit osaavat lentää. Älä siis pidä kuoriaistasi vapaana esim. ulkona, jotta pikkukaveri ei pörise matkoihinsa.

Mukavia hetkiä kiehtovien kuoriaisten parissa!

© Faunatar-ketju

Ülesse