Paksuhäntägekko

Hemitheconyx caudicinctus
Englanniksi: African Fat-Tailed Gecko

Tämä leopardigekon kaltainen gekko on kotoisin Länsi-Afrikan suhteellisen kuivilta alueilta. Poikkeuksena useimmista muista gekoista on paksuhäntägekolla liikkuva silmäluomi kuten leopardigekollakin, eikä sen varpaissa ole tarttumalevyjä. Myös tavoiltaan ja hoitovaatimuksiltaan paksuhäntägekko ja leopardigekko ovat hyvin samankaltaisia, vaikkakin joitakin eroavaisuuksia olosuhdevaatimuksissa on.Paksuhäntägekko kasvaa n. 18-23 cm pitkäksi, naaraat jäävät koiraita hieman pienemmiksi.Normaalinvärinen paksuhäntägekko on ruskea ja siinä on vaaleamman ruskeita tai beigejä poikkiraitoja. Vatsapuoli on vaaleampi, jopa valkoinen. Selässä kulkee joillakin yksilöillä pitkittäinen, kapeavalkea raita. Paksuhäntägekosta on jalostettu joitakin värimuotoja. Paksuhäntägekot elävät keskimäärin 15 vuotta, mutta hyvällä hoidolla yli 20 vuottakaan ei ole mahdottomuus.

TERRAARIO
Paksuhäntägekko ei kykene kiipeilemään lasiseinää pitkin, toisin kuin monet muut gekot. Terraarion pohjapinta-ala on siis korkeutta tärkeämpää. Jonkinasteinen minimimitta yhdelle gekolle on 80 x 40 x 40 cm mutta isompi on aina parempi. Mikäli majoitat useamman gekon samaan terraarioon, tilantarve kasvaa. Muista tarkistaa, että terraario on ehdottoman pakovarma. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Paksuhäntägekot tulevat mainiosti toimeen yksinään, eivätkä ne kaipaa lajitoveria. Niitä voidaan pitää myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia naaraita tai useampia naaraita yhdessä. Pareittain pidettynä koiras usein ahdistelee naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään, mikä rasittaa molempia liskoja - ääritilanteessa naaras voi menehtyä jatkuvaan munimiseen. Suositeltavinta onkin sijoittaa jokainen lisko omaan asumukseensa. Jos asutat useita gekkoja samaan terraarioon, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa ja tarkkaile, että kaikki saavat syödäkseen. Älä sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne todennäköisesti tappelevat ja koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan että heikompi yksilö kuolee.

TERRAARION SISUSTUS
Paksuhäntägekolle on helppo sisustaa erittäin kaunis terraario. Voit rakentaasiihen itse kivistä aavikkomaisemaa muistuttavan taustan ja muotoilla vaihtelevan aavikkomaiseman esimerkiksi savi-hiekka sekoituksella. Pohjamateriaaliksi luonnollisin onns. termiittihiekka (esimerkiksi JBL TerraSand, punainen), muotoiltava hiekka, jonka seassa on savea ja joka kovettuu kuivuessaan vastaamaan hyvin pitkälti paksuhäntägekkojen luonnollisen elinalueen alustaa. Myös kivilaattaa, muovimattoa tai erilaisia matelijoille suunniteltuja terraariomattoja voidaan käyttää, tällöin on kuitenkin hyvä tarjota liskolle kaivelumateriaaliksi esimerkiksi hiekan ja turpeen sekoitusta erillisessä kaiveluastiassa. Tämä helpottaa myös riittävän kosteuden ylläpitoa. Pelkkää hiekkaa käytettäessä tulee seurata liskon käyttäytymistä ja vaihtaa pohjamateriaali heti, jos lisko alkaa syödä hiekkaa, sillä hiekka voi pakkautua suoleen ja aiheuttaa pahimmillaan kohtalokkaan suolitukoksen. Alle puolivuotiaalle liskolle suositellaan pohjalle esimerkiksi mattoa tai paperia tms.

Sisustukseen hyviä somisteita ovat tekokaktukset, kivet, kaarnanpalat, juurakot jne, jotka myös luovat terraarioon luonnollisia piilopaikkoja. Piilopaikoiksi soveltuvat hyvin myös Faunattaressa myytävät terraarioluolat. Kaikki rakennelmat tulee tehdä turvallisiksi liskoille, sillä liskot voivat romauttaa esimerkiksi huterat kivikasat helposti ja jäädä niiden alle puristuksiin. Laita raskaat kivet ja juurakot suoraan pohjalasin päälle, jotta liskot eivät ryömi niiden alle. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia.

Kasvit luovat terraarioon piilopaikkoja ja tuovat luonnonmukaisen ilmeen. Voit käyttää muovi- ja silkkikasveja, tai aitoja kasveja. Terraarioon ei tule laittaa aitoja kaktuksia tai muita teräviä tai piikikkäitä kasveja, sillä liskot voivat vahingoittaa itsensä niihin. Mikäli kuitenkin haluat kaktuksia terraarioon, kysäise Faunatar-kauppiaaltasi tekokaktuksia.

OLOSUHTEET
Paksuhäntägekot ovat kotoisin alueilta, jossa ne saavat jonkin verran auringonvaloa myös piiloihinsa. Siksi terraarioon tuleekin sijoittaa vähintään 2% UVB:tasisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra 2% UVB-putki), joita myydään Faunatar-liikkeissä. UVB -säteily on liskoille tärkeää, sillä sen avulla ne pystyvät kehittämään elimistössään D3-vitamiinia, joka vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen niiden elimistöön. Kalsium vaikuttaa mm. luuston kehittymiseen, aineenvaihduntaan ja mahdolliseen munintaan. Valon avulla lisko pystyy myös erottamaan eri vuorokaudenajat toisistaan.
Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle.
UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12 kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä UVB-teho heikkenee käytön myötä.

Peruslämpötila terraariossa saa olla noin 24-26 astetta, lämmittelypaikalla lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Koska paksuhäntägekot ovat hämäräaktiivisia, eivätkä yleensä lähde päivisin piiloistaan paistattelemaan päivää, on luonnollisinta, että lämpö tulee alhaalta päin. Lämmönlähteenä käytetään siis esim. lämpömattoa tai lämpökaapelia. Sijoita yksi piilopaikoista terraariossa lämmönlähteen kohdalle. On olemassa myös keraamisia lämpölamppuja, joissa ei ole valoa lainkaan, myös näitä voidaan käyttää paksuhäntägekoilla. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea noin 20 asteeseen. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla.

Vaikka paksuhäntägekot ovat kotoisin kuivilta seuduilta, ne viettävät päivänsä usein kosteahkoissa piiloissa ja kaipaavatkin jonkin verran korkeampaa ilmankosteutta kuin leopardigekot. Terraariota tuleekin sumutella muutaman kerran viikossa. Lisäksi terraariossa on hyvä olla ns. wetbox, kannellinen piilopaikka, jossa on esimerkiksi kosteaa turvetta tai sammalta.

Terraarioon on sijoitettava vesiastia vaikkakaan liskot eivät kovin usein vettä juokaan. Vesiastian vesi on pidettävä puhtaana.

RAVINTO
Paksuhäntägekko on hyönteissyöjä, jonka ruokalistalle kuuluvat keskikokoiset ja isot sirkat, jauhomadot, jättijauhomadot, vahakoin toukat, pienet torakat ja muut hyönteiset. Voit myös itse pyydystää hämähäkkejä, pieniä perhosia, toukkia ym. Mitä monipuolisemmaksi ruokavalion saat, sen parempi.

Paksu häntä viestii hyvästä ravitsemustilasta, sillä gekko käyttää häntäänsä ravintovarastonaan. Mikäli paksuhäntägekko tarvitsee esim. muninnan tai aliravitsemuksen takia ylimääräistä energiaa, voidaan tarjota myös sulatettuja hiiren poikasia, ns. pinkkejä. Terveelle eläimelle ne ovat kuitenkin liian tuhtia ruokaa jatkuvaan ruokavalioon. Eläviä ruokahyönteisiä ja pakastettuja ruokaeläimiä löydät Faunatar-myymälöistä.

Liskot on hyvä ruokkia poikasina joka päivä tai joka toinen päivä, täysikasvuiset liskot voidaan ruokkia kaksi, kolme kertaa viikossa. Sopiva ruokamäärä on ruokaeläinten koosta riippuen 3-4 ruokaeläintä liskoa kohti.

Monivitamiineja ja kalkkimineraali-valmisteita lisätään ruokaan gekon iästä riippuen. Poikasille etenkin kalkkia on hyvä lisätä jokaisella ruokintakerralla ja monivitamiiniakin vähintään joka toisella kerralla. Täysikasvuiselle liskolle riittää,kun kalkkijauhetta annetaan joka toisella ruokintakerralla ja monivitamiinia vähintään kerran viikossa. Kalkkia voi laittaa myös jatkuvasti tarjolle erilliseen kuppiin.

LISÄÄNTYMINEN
Paksuhäntägekon lisäännyttäminen terraario-oloissa ei ole ihan niin helppoa kuin leopardigekon, vaikka lajit muilta osin hyvin samankaltaisia ovatkin. Sukupuolet voi täysikasvuisista yksilöistä erottaa suhteellisen helposti. Vertaile liskojen peräaukon tuntumassa, takajalkojen sisäsivuilla olevia rauhasrivejä: koiraalla V:n muotoinen rauhasrivi on selkeästi näkyvissä. Lisäksi koiraan viemärisuolen eli kloaakin takana erottuvat hemipenispullistumat selkeinä kohoumina. Koiraat ovat yleensä rakenteeltaan naaraita raskasrakenteisempia ja niiden pää on leveämpi kuin naarailla, tosin aina sukupuolta ei voi luotettavasti päätellä vain ulkonäöstä.

Lisääntymiseen käytettävien gekkojen tulee olla hyvässä ravitsemustilassa ja muuten terveitä. Liian nuoria tai pienikokoisia gekkoja ei tule käyttää lisäännyttämiseen. Erityisen tärkeää on huolehtia kantavan naaraan riittävästä ravinnosta ja erityisesti kalkin saannista, sillä munien tekemiseen kuluu paljon kalkkia. Pölytä siis kantavan naaraan ruoat kalkkijauheessa mieluiten jokaisella ruokintakerralla.

Lisääntyäkseen nämä gekot kaipaavat talvilevon, vaikkakin joskus lisäännyttäminen voi onnistua ilmankin. Marraskuusta joulukuuhun terraarion lämpötilaa lasketaan siten että päivälämpötila on noin 20-21 astetta ja yölämpötila noin 18 astetta. Valaistuksen määrää vähennetään kahdestatoista tunnista kahdeksaan tuntiin.
Talvilevon ajaksi liskojen ruokinnan määrää vähennetään tuntuvasti. Puhdasta juomavettä tulee olla jatkuvasti liskojen saatavilla.
Tammikuussa terraarion lämpötila ja valaistusaika palautetaan hiljalleen normaaliksi. Parittelutapahtuu piakkoin lämpötilan noston jälkeen. Parittelun yhteydessä koiras puree naarasta, tämä on normaalia. Paksuhäntägekot munivat kaksi pehmeäkuorista munaa kerrallaan, kahdesta seitsemään kertaan vuodessa. Munat voi kantoajan loppupuolella usein erottaa naaraan vatsasta. Naaras munii munat kosteaan paikkaan, kuten turveastiaan.

Munitut munat on hyvä siirtää erilliseen haudonta-astiaan, jonka pohjalla on kosteaa vermikuliittia. Munien siirrossa tulee olla varovainen, niitä ei saa kääntää vaan ne tulee siirtää täsmälleen siinä asennossa kuin ne on munittu. Munat haudataan vermikuliittiin siten, että noin puolet munasta jää vermikuliitin yläpuolelle. Huolehdi, että pohjamateriaali on kosteaa, muttei märkää.

Poikaset kuoriutuvat yleensä noin kahden kuukauden kuluttua muninnasta, kun haudontalämpö on noin 28-30 astetta. Haudontalämpötila vaikuttaa myös poikasten sukupuoleen, n. 27-30 asteen lämpötilassa kuoriutuu enimmäkseen naaraita, 31-32 asteessa taas enimmäkseen koiraita. Poikkeukset ovat kuitenkin aina mahdollisia, joten poikasten sukupuolen voi määrittää luotettavasti vasta niiden kasvettua riittävän suuriksi.

Poikaset on hyvä sijoittaa kukin omaan poikasterraarioonsa, jotta jokaista poikasta pystyy kunnolla tarkkailemaan. Poikasterraarioksi sopii esim. muovinen faunaboksi, jossa olosuhteet luodaan vastaavaksi kuin aikuisilla. Pienille poikasille paras pohjamateriaali on talouspaperi, joka on paitsi helppo siivota, myös turvallinen, sillä ruokaa metsästävä poikanen ei voi niellä siitä paloja.
Muista, että pienet poikaset mahtuvat myös karkaamaan pienistä väleistä. Tarkista siis, että käyttämäsi poikasasumukset ovat ehdottoman pakovarmoja. Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmillä ruokaeläimillä, kuten pienillä sirkoilla, buffalomadoilla jne. Ruokaeläinten kokoa nostetaan sitä mukaa kun poikaset kasvavat. Kalkin ja vitamiinien saannista tulee huolehtia.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria

© Faunatar-ketju