Saranakilpikonna

Kinixys sp.

Nämä kilpikonnat on helppo tunnistaa erikoisen kilpirakenteensa ansiosta. Yli 5-vuotiaat konnat pystyvät taivuttamaan selkäkilpensä takaosan muutamaa kilpilaattaa peräpäänsä suojaksi. Saranakilpikonnia ei kuitenkaan tule sekoittaa Amerikkalaisiin kotelokilpikonniin (Terrapene sp), joilla tämä taittuva alue ulottuu myös vatsakilven puolelle.

Kinixys-suvun saranakilpikonnista tunnetaan neljä lajia: K. homeana (Engl. Home ́s hinged  tortoise), K. belliana ( Engl. Bell ́s hinged  tortoise), K.natalensis (Engl. Natal  hinged tortoise) sekä K. erosa (Engl. Scheigger ́s hinged tortoise). 

Saranakilpikonnia tavataan luonnossa Afrikasta, K. homeana-lajin esiintymisalueena on Nigeria, Kongo ja Norsunluurannikko.

TERRAARIO
Saranakilpikonnat ovat yllättävän vilkkaita liikkujia ja tarvitsevat tästä syystä mahdollisimman suuren tilan liikkua. Aivan pieniä poikasia lukuun  ottamatta kilpikonnaa voidaan pitää vapaana  huoneistossakin, kunhan lajille sopiva kosteus ja lämpötila voidaan sille järjestää.
Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.    

Sopivan kokoista terraariota suunniteltaessa antavat jonkinlaisen minimin seuraavat mitat:
Eläin alle 6 cm -> minimi 0,5 m²
Eläin 6-12 cm -> minimi 1,0 m²
Eläin 12-18 cm -> minimi 2,0 m²
Eläin yli 18 cm-> minimi 3,0 m

Tilantarve kasvaa, jos kilpikonniaon samassa   tilassa useampia.  
Jonkinlainen minimi lisätilan tarpeesta jokaista  samaan tilaan sijoitettavaa konnaa kohde on:
Eläin alle 6 cm -> lisätilaa 0,2 m²
Eläin 6-12 cm -> lisätilaa 0,4 m²
Eläin 12-18 cm -> lisätilaa 0,5m²
Eläin 18 cm -> lisätilaa 0,7 m²

Yllä olevat mitat ovat suuntaa antavia minimejä.   Mitä isomman tilan saat aikaiseksi, sen parempi.

Kilpikonnan koon lisäksi terraarion tulee  huomioida yksilöllinen aktiivisuus ja konnien sukupuolet. Sukukypsänä koiraan ja naaraan pitäminen  jatkuvasti samassa tilassa ei ole suositeltavaa,  sillä koiraan innokkaat kosintayritykset saattavat  stressata naarasta. Samaa sukupuoltakin olevat  kilpikonnat voivat ottaa rajustikin yhteen, joten useampia kilpikonnia samassa tilassa pidettäessä  tulee varautua erottamaan kilpikonnat toisistaan  välittömästi, jos ne alkavat tapella tai esimerkiksi   jahdata toisiaan jatkuvasti. Helpointa onkin asuttaa kilpikonna yksinään.

Eri lajien pitämistä yhdessä ei suositella jo  erilaisten olosuhdevaatimusten vuoksi.
Kilpikonnan jatkuva lattialla pitäminen  ei  ole  suositeltavaa. Saranakilpikonna tarvitsee lämmittelypaikan UV-valaistuksen lisäksi myös  suhteellisen korkean ilmankosteuden, jota on  vaikea järjestää lattialla. Lisäksi konna saattaa  altistua vedolle. Se saattaa  syödä  jotain  sopimatonta, kuten myrkyllisiä huonekasveja. Lattialla on useita vaaranpaikkoja: se saattaa  jäädä ihmisten jalkoihin, toisten lemmikkien tai  pienten lasten riepoteltavaksi. Vuodenaikojen vaihtelua ei tapahdu, jos konna on lattialla. Lattia on kova, kuiva ja tasainen, eli konnan alustaksi  epäluonnollinen pohja, joka rasittaa pahasti konnan jalkojen niveliä ja voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa kivuliaan nivelrikon ja/tai lonkkavaivoja. Lattiaan ei voi myöskään kaivautua. Konnan yleisterveyden tarkkailu vaikeutuu, jos se hortoilee  sohvien alla, terraariossa konna on helpommin nähtävillä. Lisäksi eräs tärkeä seikka on se, ettei konna opi sisäsiistiksi, vaan sen jätöksiä löytyy lattialta. Kilpikonnan normaaliin suolistobakteerikantaan kuuluva salmonella saattaa tätä kautta kulkeutua ihmiseenkin, siksipä esim. konttausikäisen lapsen ja kilpikonnan yhteiselo samalla tasolla ei ole järkevää.

Riittävän kokoisen liikkuma-alueen lisäksi  saranakilpikonna tarvitsee ehdottomasti lämpölampun jonka alla lämpö nousee 35-45 asteeseen. Tämä on erittäin tärkeää kilpikonnan ruoansulatusjärjestelmälle. Lämpölampuksi soveltuu tavallinen ”spotti-mallinen”  hehkulamppu, joka on kiinteästi asennettu siten että konna ei pääse siinä itseänsä  polttamaan eikä lamppua horjuttamaan. Muualla konnan alueella 24-27 astetta sopiva. Lämpölamppu pidetään päällä päivisin 8-12 tuntia. Kilpikonnalle, kuten muillekin matelijoille, on elintärkeää  saada  vapaasti vaeltaa lämpötilasta toiseen. Lämpölampun lisäksi kilpikonna tarvitsee UVB-säteitä valaisevan loisteputken. Näitä matelijakäyttöön tarkoitettuja loisteputkia saat  lemmikkieläinliikkeistä.

Kilpikonna tarvitsee UVB-valoa muodostaakseen D3-vitamiinia, joka vaikuttaa eläimen kalsiumaineenvaihduntaan. Kesällä lämpötilan ollessa reilusti yli 20 astetta auringossa voi konnan  viedä ulos, keväällä kannattaa kuitenkin olla  varovainen, sillä vaikka ulkona olisi lämmintäkin, voi maa vielä olla kylmä. 
Konnan  ulkoillessa on syytä vahtia sen kulkua tarkasti. Konna on myös erinomainen kaivautuja, mikä on syytä ottaa huomioon, jos rakentaa sille ulkoaitauksen. Mahdollisen ulkoaitauksen sijainti täytyy valita huolella siten, että konnalla olisi aina käytössään sekä varjoinen että aurinkoinen paikka.      
Koska konnat kaivelevat mielellään, olisi niille  hyvä  järjestää sisällekin jonkinlainen kaivupaikka. Jos multa tai turve tuntuvat kovin sotkuisilta ratkaisuilta, voi ne korvata vaikkapa kangastilkuilla tai froteepyyhkeillä.   
Terraarion pohjamateriaalina voidaan  käyttää  matelijoille tarkoitettua matelijamattoa, mutta luonnollisemman tuntuinen on turve, johon  sekoitetaan hienojakoista hiekkaa.     
Saranakilpikonnat kaipaavat suhteellisen  korkeaa  ilmankosteutta, joten osa pohjasta tulee olla  kosteana.  Älä kuitenkaan kastele  koko  pohjaa,  konnan tulee voida olla kuivallakin alustalla. 
Mikäli pohjamateriaalina käytetään matelijamattoa, tulee terraarioon sijoittaa kostella turpeella täytetty laakea astia konnan kaivupaikaksi. Turveastia myös  nostaa  terraarion ilmankosteutta.  
Terraarion alle sijoitettu lämpömatto pitää pohjan mukavan lämpöisenä. Lämpömatto saa peittää  pohjasta korkeintaan puolet.     
Pohja pidetään puhtaana siivoamalla sitä  tarvittaessa päivittäin ja vaihtamalla se aika ajoin  kokonaan uuteen. Mattoa käytettäessä matto pestään vähintään joka toinen päivä. Puhtaus on  tärkeää, sillä likaisena kostea ja lämmin pohja on erinomainen kasvualusta erilaisille  bakteereille  joista konna voisi sairastuakin.

Säännöllinen kylpy matalassa haaleassa vedessä pitää konnan puhtaana ja aktivoi ruoansulatusjärjestelmää. Terraarioon sijoitetaan  matala vesiastia, johon konnan on helppo kulkea. Huomioi, että saranakilpikonna ei ole vesikonna, joten liian syvässä vesiastiassa se saattaa hukkua.

Konnaterraariota ja sen asukkaita voidaan sumutella vedellä - tämä vastaa sadetta. Sumuttelu ennen ruokintaa saattaa kiihottaa  konnien ruokahalua, sillä luonnossa nämä lähtevät  sateen jälkeen etsimään kosteassa luonnossa  liikkuvaa ruokaa kuten etanoita ja kastematoja.  

Yöksi terraariosta sammutetaan valot ja lämmitys, kunhan lämpö ei putoa alle 20 asteen. Konnat hakeutuvat mielellään nukkumaan kuivien lehtien ja aluskasvillisuuden suojaan, joten tarjoa  terraarioonkin mukavia, hämyisiä piilopaikkoja.  Näitä konnat käyttävät myös päiväuniensa aikana.    

Terraarioon voidaan laittaa oikeita kasveja, mutta tulee muistaa,  että  konna varmastikin maistelee niitä, on siis suositeltavaa  välttää  myrkyllisiä kasveja.

Kilpeä ei saa rasvata tai öljytä.

RUOKINTA
Saranakilpikonnat ovat sekasyöjiä, joille maistuvat niin kasvikset kuin liha. Pääosin  ruokavalio  koostuu kasviksista. 
Hyviä vaihtoehtoja ruokavalioksi ovat mm. porkkana, kurpitsa, tomaatti, erilaiset salaatit,  kesäkurpitsa, fenkoli, omena, paprika, papaya, persilja, kurkku sekä tietenkin ulkoa kerätty voikukka, apila, ratamo, maksaruohokasvit, juuresvarret, heinät, vesikrassi, pujo, ruiskaunokki, takiaisten  lehdet ja koivunlehdet. Huonekasveista suositeltava ravinnonlähde on limoviikuna, jonka lehdet  sisältävät paljon kalsiumia. Voit myös idättää auringonkukkaa ja muita nopeasti versoja kasvavia lajeja. 
Kasvisravinnon lisäksi saranakilpikonnalle tulee tarjota lihaa kuten etanoita, kastematoja, jauhomatoja, jättijauhomatoja, kotiloita, sirkkoja ja vastaavia selkärangattomia muutaman kerran viikossa.   
Lisäksi konnan ruokaan lisätään matelijoille tarkoitettua kalkki -vitamiinivalmistetta, jossa   kalsium-fosforisuhde on vähintään 2 : 1. 
Konnalle voidaan antaa myös seepiansuomua,  jonka nakertelu pitää nokan kunnossa. Lisäksi  konna saa siitäkin kalkkia.

TALVEHTIMINEN
Saranakilpikonnat eivät varsinaisesti nuku   talviunta, vaan selvästi rauhoittuvat ja tulevat passiivisemmiksi keskitalvella. Ne nukkuvat  normaalia enemmän ja syövät vain vähän. Jotkin yksilöt kaivautuvat turveastiansa uumeniin ja  pysyttelevät siellä pitkiä aikoja. Tänä aikana tulee  tietenkin päivittäin tarkistaa konnan kunto, mutta muutoin antaa sen olla rauhassa. 

Valaistusaikaa voidaan lyhentää normaalista kahdestatoista tunnista noin viiteen tuntiin ja nostaa se taas normaaliksi kevään koittaessa.
Siirtymäaikoihin tulee varata noin viikko, yhdessä  yössä ei talvi saa tulla.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Muista hyvä hygienia kun käsittelet  kilpikonnaa  tai  sen  varusteita.  Monet  matelijat  kantavat salmonellabakteereita  luonnollisina suolistobakteereinaan. 

Jos  kilpikonnasi  vaikuttaa  sairaalta tai käyttäytyy omituisesti, ota  yhteyttä  eläimen  myyjän ja/tai  matelijoihin  perehtyneeseen eläinlääkäriin.

Sranakilpikonnat kuuluvat CITES III -lajilistalle.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.