Sukkanauhakäärmeet

Sukkanauhakäärmeet

Thamnophis sp.
Englanniksi: Garter Snake

Sukkanauhakäärmeet ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa niitä tavataan hyvin erilaisista ympäristöistä: purojen, jokien ja lammikoiden tuntumasta, pelloilta, metsiköistä ja metsänrajoista, kivikkoisilta rinteiltä, rämeiltä, lähes mistä vain!
Thamnopsis-suku on laaja, siihen sisältyy kymmeniä lajeja ja alalajeja.

Sukkanauhakäärmeet olivat etenkin 90-luvulla suosittuja terraarioeläimiä, mutta ovat sittemmin vähentyneet. Sukkanauhakäärmeitä on hyvin erikokoisia ja -näköisiä. Pienimmästä päästä on Thamnophis butleri, joka saattaa jäädä alle 50 cm pituiseksi. Yksi kookkaimmista on Thamnophis gigas, joka saattaa kasvaa 160 cm pituiseksi. Thamnophis sirtalis, eli yleinen sukkanauhakäärme, on tyypillisesti noin 90-120 cm pituinen, naaraat ovat usein koiraita kookkaampia.

Luonteeltaan sukkanauhakäärmeet saattavat olla ensi alkuun hermostuneita, mutta tottuvat usein käsittelyyn suhteellisen hyvin. Luonnossa sukkanauhakäärme puolustautuu pakenemalla, kiinni otettaessa se saattaa erittää voimakasta tuoksua anaalirauhasistaan ja voi tyhjentää suolensakin häiritsijän päälle. Äärimmäisessä tilanteessa se voi jopa purra, kuten mikä tahansa pelokas eläin.

Sukkanauhakäärmeiden elinikä terraario-oloissa on noin 10-20 vuotta.

TERRAARIO
Sukkanauhakäärme viettää suurimman osan ajastaan maassa, mutta myös kiipeilee jonkin verran. Kuitenkin terraarion pohjapinta-ala on korkeutta merkityksellisempää. Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen terraariolle on 90 x 40 x 50 cm. Tilantarve kasvaa jos asutetaan useampia käärmeitä samassa terraariossa. Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon. Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että se on ehdottoman pakovarma sillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin raoista. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa sukkanauhakäärmeitä löytää useimmiten vesistöjen läheltä; purojen ja jokienvarsilta, soilta, järvien rannoilta jne. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, joka tuo palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa silmääsi ja on myös käärmeelle miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Koska sukkanauhakäärmeet piilottelevat jonkin verran, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin terraariota on mukava katsella myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina luonnollisin on turpeen, sammalen ja hiekan sekoitus, johon käärme voi kaivautua. Myös ns. snakebeddingiä tai hamppua voi käyttää, mutta nämä eivät ole kovin luonnollisia vaihtoehtoja. Pohjamateriaalia laitetaan terraarioon reilu kerros, jotta käärme voi kaivautua. Poikasilla voidaan käyttää samaa pohjamateriaalia tai esim. talouspaperia. Lisäksi terraarion pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden alle käärmeen on mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeenon mahdollista säädellä ruumiinlämpöään.

Kiipeilyoksiksi sopivat kaikki tukevat lehtipuiden oksat, jotka kiinnitetään terraarioon siten, ettei käärme pääse painollaan kiipeilyoksia kaatamaan tai katkomaan. Kaikki mahdolliset kivi-ja oksarakennelmat tulee tehdä turvallisiksi käärmeelle, sillä käärmeet voivat kiipeillessään kaataa huterat rakennelmat. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin liimata kivistä tukevia, luonnollisen näköisiä rakennelmia. Laita raskaat sisusteet suoraan pohjalasin tai esimerkiksi tiilen puolikkaan päälle, jottei käärme kaivaudu niiden alle ja jää puristuksiin. Sisustukseen voit käyttää myrkyttömiä oikeita kasveja, mutta hyvin todennäköisesti käärme ruttaa ne rikki, tekokasvit kestävät paremmin käärmeen kiipeilyharjoitukset. Terraarioon ei tule laittaa teräviä tai piikikkäitä kasveja, sillä käärme voi vahingoittaa itsensä niiden päällä kiipeillessään. Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Koska sukkanauhakäärmeet ovat päiväaktiivisia, niille tulee järjestää UVB-valaistus. Terraarioon sijoitetaan vähintään 5% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi Exo-Terra % UVB-putki), saat näitä Faunatar-myymälöistä.
UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä UVB-teho heikkenee käytön myötä. Voit käyttää myös monimetallivalaisimia tai elohopeapurkauslamppuja, jotka toimivat sekä UVB:n, että lämmön lähteinä. Huomaa, että UV-säteet eivät tule lasin läpi, joten lamppu sijoitetaan joko terraarion sisäpuolelle tai esim. verkkokaton päälle. Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa.

Terraarion yleislämpötilaksi 21-25 astetta on sopiva. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 18-20 asteen paikkeille. Käärmeet ovat muiden matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten aineenvaihdunnan käynnissä pitämiseksi ne tarvitsevat lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota yli 32-35 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti.

Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan mieluiten lämpölamppu. Myös lämpömattoa –tai kaapelia voidaan käyttää. Sijoita yksi piilo lämmittelyalueelle, jotta käärme voi halutessaan lämmitellä piilossakin.

Sukkanauhakäärme on loistava uimari ja tarvitsee reilun vesitilan. Suurehko vesiastia periaatteessa riittää, mutta mikäli terraario on kookas, voidaan siitä rakentaa paludaario, eli akvaterraario jossa vesialue rajataan omaksi tilakseen. Tällöin vesialueelle voidaan sijoittaa akvaariokäyttöön tarkoitettu suodatin, jotta vesi pysyy puhtaana.

Huomioithan, että sukkanauhakäärmeiden lajien kirjo on laaja, joten yhden ohjeen sisällä on mahdotonta yksityiskohtaisesti kuvailla jokaisen lajin erityispiirteitä. Tutustu siis valitsemasi lajin tarpeisiin huolellisesti jo ennen käärmeen hankkimista.

RAVINTO
Sukkanauhakäärmeet eivät ole kuristajakäärmeitä, sillä niillä on Duvernoyn rauhanen, joka tekee niistä teknisesti myrkyllisiä. Duvernoyn rauhanen ei kuitenkaan ole sama asia kuin myrkkyrauhanen,vaan sen erittämä myrkky on hyvin mietoa. Lisäksi sukkanauhakäärmellä ei ole erillisiä myrkkyhampaita, joten sukkanauhakäärmeitä pidetään täysin harmittomina ihmisille.

Luonnossa sukkanauhakäärmeiden ruokavalioon sisältyy lähes kaikki mitä ne saavat kiinni ja voivat niellä: sammakot, salamanterit, kalat, linnut, madot, toukat, pienet jyrsijät, munat ja jopa haaskat.
Terraario-oloissa sukkanauhakäärmettäkin voidaan ruokkia pakastejyrsijöillä ja tarjota lisänä esim. kalaa ja kastematoja. Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä selkärankaisilla ruokaeläimillä ruokkia. Tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä, sen lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin.

Kuten jyrsijätkin, olisi hyvä tarjota myös kala kokonaisena, mutta mikäli sopivan pieniä kaloja ei ole saatavilla,voidaan kala paloitella. Palasissa tulee olla mukana kalan sisälmyksiä, ruotoja ym, jotta käärme saa hyödynnettyä kalan kaikki osat. Myös kastemadot tarjoillaan kokonaisina ja ne voi tarjota elävinä. Sukkanauhakäärmeet eivät juurikaan syö muita hyönteisiä, joten sirkkoja, jauhomatoja jne, ei kannata tarjota.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen koko, vuodenaika, tarjotun ruoan määrä ja yksilöllinen ravinnon tarve. Keskimäärin sopiva ruokintaväli pienelle poikaselle on noin 4-5 päivää, aikuiselle 7-10 päivää. Pakastettu ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai mikroaaltouuni ei sovi sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa kypsentyä. Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi pinseteillä. Jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle, jolloin käärmekäy sen syömässä, kun kokee olonsa tarpeeksi turvalliseksi. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka karkkilaatikko tai muoviterraario. Etuna tässä ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse ruokaillessaan nielemään terraarion pohjamateriaalia, mutta jotkin käärmeyksilöt stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä.

Raaka kala sisältää tiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinia, joten ruokaan on hyvä silloin tällöin lisätä matelijoille sopivaa vitamiinivalmistetta.

NAHANLUONTI

Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuori käärme luo kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla. Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Useimmiten tämä johtuu puutteellisista olosuhteista, mutta myös muita syitä voi olla. Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN
Sukkanauhakäärmeet ovat toistuvasti lisääntyneet terraario-oloissa. Sukupuolten tunnistus on mahdollista vertailemalla eläinten kokoa, koiraat ovat pienempiä, niiden häntä on hieman pidempi kuin naarailla ja hännän tyvi on leveämpi kloaakin eli viemärisuolenseudulta. Varmin tapa tutkia sukupuoli on kuitenkin joko eläinlääkärin, kokeneen harrastajan tai Faunattaren koulutetun henkilökunnan tekemä sondaus.

Sukukypsäksi sukkanauhakäärmeet tulevat noin 3-vuotiaina, joskus aiemminkin. Sukkanauhakäärme saattaa lisääntyä ilman talvilepoakin, mutta hormonitasapainon takaamiseksi lepo on suositeltavaa. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan noin kahden kuukauden ajaksi keskitalvella. Lämpötilan laskua ei tuletehdä yhdessä yössä, vaan lämmitystä lasketaan muutamalla asteella päivittäin. Valaistusaikaa lyhennetään vastaavassa tahdissa, kunnes lamppua ei pidetä päällä lainkaan. Lajikohtaisesti sopiva talvehtimislämpö on noin 10-18 astetta. Talvilepoon laitettavien eläinten suolistoissa ei saa olla ruokaa, sillä levon aikana käärmeen aineenvaihdunta on liian hidasta ruokaa sulattamaan. Puhdasta juomavettä niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Kun lämpötila on nostettu takaisin normaaliksi ja molemmat yksilöt ovat muutaman kerran syöneet, voi ne yhdistää samaan terraarioon. Parittelu tapahtuu yleensä melkein välittömästi. Käärmeet parittelevat keväällä. Naaras voi säilöä spermaa pitkiäkin aikoja, mutta kantoaika hedelmöityksestä on noin yhdeksän viikkoa. Poikuekoko on tyypillisesti noin 15-20, mutta huomattavasti enemmänkin poikasia voi tulla. Syntyvät poikaset ovat kooltaan 12-20 cm pituisia. Poikaset siirretään omiin asumuksiinsa, jotta kaikkien kasvua voidaan tarkkailla. Poikasten terraariossa tulee vallita samanlaiset olosuhteet kuin aikuistenkin.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen

MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lemmikkisi lakkaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat kantavat normaalina suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar

Ülesse