Kuningas- ja maitokäärmeet

Lampropeltis sp.
Englanniksi: King Snakes, Milk Snakes

Kuningaskäärmeiden suku on laaja, siihen kuuluu kahdeksan lajia ja kaikkiaan 52 alalajia. Valikoimaa väreissä on valtavasti, osa lajeista on yksivärisiä ja osa erittäin voimakkaasti kuvioituja.
Kuningaskäärmeet ovat myrkyttömiä, mutta joidenkin kuningaskäärmeiden väritys matkii myrkyllisen korallikäärmeen raidoitusta.
Kuningaskäärmeiden laajasta suvusta johtuen  myös niiden levinneisyyssalue luonnossa on hyvin  laaja. Kuningaskäärmeitä tavataan Etelä-Amerikan  pohjoisosista aina Kanadaan saakka.

Kooltaan kuningaskäärmeet ovat hyvinkin   erikokoisia. Pienimmästä päästä  on Helakkamaitokäärme Lampropeltis  triangulum  elapsoides, jonka pituus täysikasvuisena on noin  40-50 cm. Kookkaimmasta päästä on Ecuadorin maitokäärme, Lampropeltis t. micropholis, joka saattaa saavuttaa hieman yli 180 cm pituuden. Terraariossa hyvin yleisesti pidetty Floridan kuningaskäärme Lampropeltis  getula on  alalajista riippuen 90-150 cm pituinen.

Elinikää näille käärmeille kertyy yleensä noin -15   vuotta, mutta monilla lajeilla hieman yli 20-vuotiaaksi eläminen ei ole mahdottomuus.

TERRAARIO
Kuningaskäärmeille pohjapinta-ala on korkeutta   tärkeämpää, joskin monet lajit myös kiipeilevät  mielellään, mikäli mahdollisuus siihen tarjotaan.
Keskikokoisille kuningaskäärmeille terraarioksi  sopii noin 100 x 50 x 50 cm kokoinen terraario. Nuoret käärmeet voidaan majoittaa oleellisesti pienempäänkin terraarioon.
Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että se on ehdottoman pakovarma, sillä käärmeet ovat yllättävän näppäriä  karkaamaan pienistäkin raoista. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren  henkilökunnalta.

Kuningaskäärmeitä ei samaan terraarioon kannata sijoittaa kuin yksi, sillä näiden käärmeiden  ruokavalio koostuu myös toisista  käärmeistä. Kannibalismi on siis todennäköistä.

TERRAARION SISUSTUS
Luonnossa kuningaskäärmeitä tavataan kaikenlaisissa ympäristöissä, mm. pelloilla ja   metsissä, kivikkomailla, jopa lähes   aavikkomaisissa maastoissa. Terraarion  sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään  juuri oman lajin luonnollista elinympäristöä, sillä  yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista on kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka tuovat palan luontoa kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää  paitsi  omaa silmääsi, on myös käärmeelle miellyttävä ja turvallinen paikka elää.
Koska kuningaskäärmeet usein piilottelevat  päivisin, kauniiseen sisustukseen panostaminen  kannattaa, näin terraariota on mukava katsella  myös silloin, kun käärme ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina voit  käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta  (esim. Exoterra Plantation Soil) kaarnahaketta, hamppua, ns. Snake  Beddingiä tai sekoittaa  useampia materiaaleja.
Monet kuningaskäärmelajit nauttivat pohjamateriaalin sekaan kaivautumisesta, joten laita pohjamateriaalia useamman sentin kerros. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. 
Poikasilla voidaan pohjamateriaalina käyttää   esimerkiksi talouspaperia. 
Panosta erityisesti terraarion alaosan  sisustukseen, sillä kuningaskäärmeet viettävät  useimmiten päivänsä maan tasalla piilotellen.  Pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita,  lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin  tarkoitettuja piiloja tai muita somisteita, joiden  alle käärmeen on mahdollista mennä piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota,  jotta käärmeen on mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin. 

Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia  käärmeelle saa mm. erilaisilla oksilla ja  kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää oksat huolellisesti, jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä niissä. Muista myös, että liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät   välttämättä kestä käärmeen painoa. 
Voit myös istuttaa terraarioon eläviä  kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä ja  luonnonmukaisen ilmeen. Kasvit ylläpitävät myös  terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai  piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä käärmeiden kiipeilyharjoituksia.

OLOSUHTEET
Useimpien käärmeiden tavoin ovat kuningaskäärmeetkin aktiivisimmillaan auringon  laskettua sekä aamuhämärässä. Ne lähtevät saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyvät taas päiväksi piiloon. Kuningaskäärmeet eivät siis  tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin  päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden  avulla pitävät  A-ja D-vitamiinien synteesin ja luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet  vaikuttavat käärmeiden yleiseen aktiivisuuteen,  joten matalatehoista UVB-loisteputkea tai  päivänvaloputkea (esim. Exoterra Natural Light)  voi oivallisesti käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi.  Valaistus pidetään päällä vuosirytmistä riippuen n. 12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen  säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion yleislämpötilaksi n. 22-24 astetta on sopiva. Yöksi terraarion lämpö saa laskea 20-asteen paikkeille.
Käärmeet ovat muiden matelijoiden tavoin   vaihtolämpöisiä, joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä tarvitsevat ne lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto,   lämpökaapeli, keraaminen lämmitin tai   lämpölamppu. Lämmönlähde tulee asentaa niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Kuningaskäärmeen terraario pidetään suhteellisen  kuivana, mutta terraarioon tulee laittaa vesiastia, johon käärme mahtuu halutessaan kokonaan. 

RAVINTO
Kuningaskäärmeet ovat kuristajakäärmeitä, niillä  ei siis ole myrkkyä. Luonnossa ne tappavat saaliinsa kiertymällä tiukasti saaliin ympärille  tiukentaen otettaan saaliin hengittäessä ulos,  kunnes ateriaksi päätyvän eläimen pulssi ei enää tunnu.
Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa ruokkia elävillä ruokaeläimillä, tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Sen  lisäksi elävät jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Luonnossa kuningaskäärmeet syövät myös sammakoita,  salamantereita, liskoja, lintuja, munia ja toisia käärmeitä, kuten kalkkarokäärmeitä, mutta  terraariossa pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavat kuningaskäärmeen ruokavalion. Näitä voit ostaa Faunatar-myymälöistä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko,  ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja mm. yksilöllinen ruoan tarve.
Aivan pientä poikasta ruokitaan vastasyntyneillä  hiirenpoikasilla, "pinkeillä", noin 5-7 päivän välein  ja ruoan kokoa kasvatetaan käärmeen kasvaessa. 
Aikuiset kuningaskäärmeet ruokitaan kolmen-neljän viikon välein. Sopivan kokoinen ruokaeläin on hieman käärmeen paksuinta kohtaa   paksumpi. Tämä voi kuulostaa hurjalle, sillä käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta venyvät kyllä käärmeen  niellessä  saalistaan. 
Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi  tai mikroaaltouuni eivät sovi sulatuskeinoksi, sillä  ruokaeläin alkaa kypsentyä.
Ruoka tarjotaan käärmeelle esimerkiksi  pinseteillä. Jotkin käärmeet ovat arempia, eivätkä suostu syömään pinseteistä tarjottua ruokaa, tällöin   ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan  lähistölle tai erilliseen ruokintaboksiin yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan voi käärmeen ruokkia myös  erillisessä ruokintaboksissa, joksi soveltuu vaikka karkkilaatikko tai muoviterraario. Etuna tässä    ruokintatavassa on se, ettei käärme pääse  ruokaillessaan nielemään terraarion pohjamateriaalia. Joskus herkimmät yksilöt stressaantuvat siirrosta ruokinta-astiaan niin, että kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä. Kokeilemalla eri keinoja löydät oman käärmeesi kanssa parhaimman tavan.
Kuningaskäärme saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet   ovat hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

NAHANLUONTI
Matelijat kasvavat ja luovat nahkaansa läpi   elämänsä. Eläimen ikääntyessä kasvu hidastuu ja nahanluonnit harvenevat. Nuorikäärme luo  kasvaessaan nahkansa useita kertoja vuodessa,  kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä  voi olla useita kuukausia. 
Lähestyvästä nahanluonnista kertoo käärmeen  muuttuminen harmaaksi. Silmät muuttuvat  samean siniharmaiksi, sillä käärmeellä ei ole  silmäluomia, vaan se luo nahkansa silmiensäkin  päältä.
Muutamassa päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa  nahanluonnin; se hankaa vanhan nahan  rikki johonkin karheaan pintaan ja luikertelee ulos  vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista  kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin syy nahanluonnin  epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus.  Tällöin olosuhteiden korjaaminen on ensisijainen  toimenpide. 
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat   toistuvasti olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin  puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN
Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta koulutetun henkilökuntamme, kokeneen harrastajan tai matelijoihin perehtyneen  eläinlääkärin tekemä "sondaus" kertoo käärmeen sukupuolen. Sukupuoli voidaan koettaa päätellä  myös eläinten häntiä vertailemalla: uroksen häntä on pitempi kuin naaraan ja uroksen hännäntyvi levenee aavistuksen verran kloaakin, eli viemärisuolen  takaa. Tämä konsti ei tosin ole  kovin varma, mutta voi antaa jonkinlaisen kuvan mahdollisesta sukupuolesta.

Useat kuningaskäärmelajit lisääntyvät terraario-oloissa verraten helposti.
Lisääntymiseen tarvitaan pariskunta terveitä, sukukypsiä käärmeitä. Liian nuoria tai pienikokoisia käärmeitä ei tule käyttää lisäännyttämiseen, sillä muninta on naaraalle hyvin rankkaa.
Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä pidetään talvilevossa lisääntymistä edeltävänä talvena. Kuningaskäärme  saattaa   lisääntyä loistavasti ilmankin talvilepoa, mutta hormonitasapainon takaamiseksi lepo on suositeltavaa. Kuningaskäärmeet eivät vaivu  horrokseen, vaan liikkuvat levonkin aikana - normaalia vähemmän tosin. Lämmitys, valaistus  ja ruokinta lopetetaan noin kahden kuukauden ajaksi  keskitalvella. Lämpötilan laskua ei saisi tehdä yhdessä yössä, vaan lämmitystä lasketaan muutamalla asteella päivittäin, kunnes saavutetaan huoneenlämpö. Valaistusaikaa lyhennetään vastaavassa tahdissa, kunnes lamppua ei pidetä päällä lainkaan. Talvilepoon laitettavien eläinten suolistoissa ei saa olla ruokaa, sillä levon aikana  käärmeen aineenvaihdunta on liian hidasta  ruokaa sulattamaan. Puhdasta juomavettä niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Pariskunta pidetään erillään talvilevon ajan. Levon  jälkeen käärmeet ruokitaan muutaman kerran ja  sitten ne siirretään samaan terraarioon. Parittelu  tapahtuu usein lähes saman tien. Käärmepariskuntaa tulee tarkkailla, sillä kannibalismia saattaa tapahtua parittelukautenakin.

Kantoaika vaihtelee lajista riippuen 25-75 vuorokauden välillä. 
Munintaa varten naaraan terraarioon sijoitetaan  kannellinen munintalaatikko, johon leikataan  käärmeen mentävä aukko. Laatikon pohjalle laitetaan n. 5 cm kosteaa, lannoittamatonta turvetta. Naaras munii lajista riippuen 3-20 munaa. Munat siirretään hautumaan 28 asteen lämpöön ja noin 80 % suhteelliseen ilmankosteuteen. Munat siirretään samassa asennossa kuin ne on munittu, niitä ei saa pyöritellä kuten linnunmunia. Käärmeiden alkiot kiinnittyvät munan seinään ja alkiot voivat hukkua, mikäli munien asento vaihtuu. 
Munat kuoriutuvat 50-80 vuorokauden kuluessa. Poikaset ruokitaan ensimmäisen kerran, kun ne  ovat vaihtaneet ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa kuoriutumisesta. Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI
Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Toisin kuin nisäkkäät, eivät matelijat odota  hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita  ongelmia.

Jos käärme lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota   yhteyttä eläimen myyjään ja/tai matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen,  mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat  kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.